Siikaneva ja Ryövärinkuoppa

 Seuraavana päivänä lähdin kiertämään Siikanevan. Siikaneva sijaitsee Ruovedellä.Se on Pirkanmaan laajin suoalue. Retkeily reitti on pääosin pitkospuita jotka kulkevat suon ja metsäsaarekkeiden läpi mutta maasto on myös hyvin vaihtelevaa. Suota, kuusi metsää ja välillä harjua, lopussa kävellään myös koivikko polkua joen varrella. 

Ennen Siikanevalle saapumista kävin katsomassa Ollin kiven. Iso kivi tönöttää mahdottomassa asennossa ja näyttää siltä kuin se tippuisi hetkenä minä hyvänsä.

Sitten Siikanevalle. Polku lähtee pysäköinti paikalta kohti suota ja pitkospuita. Valittavana on joko lyhyempi reitti(2.5km) tai pidempi. Valitsin pidemmän(10km mutta mittari näytti että olisi lähemmäs 11km). Ensimmäisten pitkospuiden jälkeen oikealla on heti Vähäjärvenmaan tulentekopaikka( ja puucee. Tämä paikka olisi esimerkiksi todella kivan matkan päässä jos ajattelisi että mukana on lapsia.

Ensimmäisillä pitkospuilla vastaan tuli myös pari käärmettä joten jalkoihin on hyvä katsoa vaikka katse kiinnittyy helposti kauniiseen suomaisemaan.

Reitti kulkee siis pitkospuita suon ja saarekkeiden välissä. Osaa pitkospuita on korjailtu mutta mitä pidemmälle suolle mennään sitä huonommassa kunnossa ne ovat. Eivät mitenkään lahoja ja kulkemaan pystyy mutta kannattaa katsoa mihin astuu.

Noin puolessa välissä reittiä on Jaarikanmaan laavu näköalapaikalla ja puucee. Pidin täällä evästaukoa ja nautin hiljaisuudesta. Käsittämätön hiljaisuus. Välillä kuului haukan ääniä, luin että suolla pesisi Nuolihaukkoja, olisiko ollut sitten se.

Kuulin myös huhua että sodan aikana suohon olisi uponnut lentokone jonka siipi näkyisi näköalapaikalta. Mutta vaikka kuinka yritin katsella en sitä nähnyt🙈.

Matka jatkui eteenpäin. Matkalla tuli eteen noin 10 kunta sisiliskoa ja kauniita perhosia. Muita eläimiä en sitten nähnytkään 😅. Vastaan ei tullut yhden yhtä ihmistä, eikä näkynyt edes marjastajia. Ensimmäiset näin tutkimusasemalla jossa mitataan suon  ilmastovaikutuksia.

Mustikat olivat myös isoja ja niitä oli paljon. Noin 3km reitin lopusta kulkee metsässä suon reunaa. Muuten ei hyttysiä näkynyt mutta tuolla pätkällä niitä oli. Reitti palaa pysäköinti alueen viereen samaan paikkaan mistä se lähtee. 

Ehdottomasti kauneimpia retkeilyreittejä missä olen käynyt.

Isäpuoleni tuli hakemaan ja mentiin käymään vielä Ryövärinkuoppalla.

Ryövärinkuoppa on luonnonsuojelualue. Ja täältä löytyy myös pieni levähdyspaikka.

Ryövärinkuoppaan laskeudutaan portaita alas ja alhaalla on pieni keidas keskellä metsää. Keitaan vesi on lähdevettä. Tällä kertaa keitaan "laituria" oltiin uusimassa joten kovin pitkälle ei päässyt.

"Sen nimi on tarinan mukaan saanut alkunsa maantierosvoista, jotka väijyivät maantien kulkijoita piilossa syvän kuopan suojissa." https://www.luontoon.fi/ryovarinkuoppa/historia

Ryövärinkuopalta lähtee noin 0,5km mittainen luontopolku. Polun varrella on myös majavapato. 

-M